maanantai 2. toukokuuta 2016

Kotimaan tantereella

Moro!

Retkikunta on eilen illalla myöhään 1.5.2016 saapunut vihdoinkin kotimaan tantereelle. Osa suunnisti suoraan kotiin osalla oli suunnitelmissa kiertotie ja muita menoja. Blogi vaikenee ehkä joitain yksittäisiä päivityksiä saataa vielä tulla tai olla tulematta.

Kossu, Uippa, Joonas ja Eero. Retkikunnalla kaikki hyvin.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kylillä

Huippuvuoret tarjoilee parastaan. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja keli on tyyni ja lämmin. Laivan kannella on rento meininki. Nousimme kyytiin juuri sopivasti lounaalle. Ai että: tuoretta salaattia, lohta ja lihaa grillistä. Maistuu, neljän viikon retkiruokien jälkeen. Laivassa oli tietysti myös baari, mikä ilahdutti retkikuntaamme. Vanhan kauppamiehen elkein, Uippa sai vaihdettua ylimääräiset bensat baarin antimiin. Vaihtokauppataloutta parhaimmillaan.

Kylillä meitä odotti ennalta varattu huoneisto. Sinne kun levitti  neljän hengen kamat, niin vaikutti siltä, kun majoittujia olisi ollut enemmänkin. Ensin huollettiin varusteita: makuupussit tuulettumaan ja kuivumaan, astiat pesuun ja teltat ulos kuvumaan. Ja sitten, suihku. Ai että maistui hyvälle. Koska kämpässä ei saippuaa ollut, niin pesu suoritettiin kenttäkeittiöstä jääneellä Fairyllä. Puhdistui ne hiukset silläkin.

Toki lähdimme sitten myös kylille syömään. Longyearbyen on nyt tupaten täynnä porukkaa. Tämä näkyi myös ravintoloissa. Ruokalistaa ei tarvinnut kauaa ihmetellä, ruokaa pöytään ja äkkiä. Ruokien saapuessa laskeutui pöytään syvä hiljaisuus, mistähän mahtoi johtua...

Tänään ohjelmassa oli muun muassa kuulustelut Sysselmannin luona. Ne sujuivat asiallisissa merkeissä ja asioiden kulku saatiin kirjattua. Asian käsittely vie oman aikansa, mutta ainakin tutkija oli kanssamme yhtä mieltä siitä, että kyseessä oli itsepuolustustilanne ja ainoa jäljellä oleva ratkaisu. Sysselmanin käsitys itsepuolustustilanteesta sai lisävahvistusta tutkijan nähdessä kuvaamamme videon ensimmäisestä kohtaamisesta karhun kanssa. Karhu oli pari-kolme vuotias uros ja erittäin laiha ja nälkiintynyt. Eli tyyppitapaus arvaamattomasta ja agressiivisesta karhusta.

Nyt vietämme Longyearbyenissä pari päivää lomaa ja sunnuntaina suuntaamme takaisin Suomeen. Ehkä tästäkin vielä selvitään.

Joonas, Kossu, Eero ja Uippa. Retkikunnalla kaikki hyvin.



torstai 28. huhtikuuta 2016

Laivakyyti sivistykseen

Moro!

Nyt on tän kevään hiihdot hiihdetty.

Retkikuntan blogi saattaa vielä saada muutaman päivityksen sivistyksen parista.

Retkikunnalla kaikki hyvin.
Kossu, Joonas, Uippa ja Eero.

--
Lähetetty Jollastani jollain jollain keinolla jostain päin tellusta.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Löhöilyä

Päivä 26
Sama paikka ja sama muoto kuin eilen.

Sää aurinkoinen, mutta aamulla tuulinen ennenkuin illaksi tyyntyi.

Moro!

Lepääminen eli pötköttely on ollut päivän kovin sana. Nukuttiin pitkään ja on otettu päiväunia. Koko viimeyön ja vielä päivällä tuuli oli kovaa 15-18 m/s, mutta lumipöllyä vain ihan lumen pinnalla. Taivas on ollut koko ajan selkeä ja varsinkin päivällä teltassa on ollut todella lämmin. No ei lämpö luita riko.

Huomenna lähdetään heti aikaisin aamusta liikkeelle että ollaan varmasti ennen risteilyalusta, joka meidät noukkii kyytiin niin rannassa ja varusteet hyvässä järjestyksessä.

Tää reissu on siis muutamaa etappia vaille valmis. Toki huomiseksi on se noin 13km hiihto, mutta puolet matkasta on alamäkeä ja pudotustakin on 500m vielä jäljellä.

Kossu, Uippa, Eero ja Joonas. Retkikunnalla kaikki hyvin.

Hello!

Rest day and everything good ends finally. But tomorrow we have to still ski about 13km to pickup location. Half of the distance is downhill and drop is 500m. Pickup will happened by local company ferry. It's on normal one day tourist tour. And yes there is a BAR and maybe one cold Coca-Cola is first to have. I think that they do not have Dr pepper.

But if Pyramiden habor is not covered by ice, we will have stop there. It's old Soviet Union mining city and it was long time empty. Today the hotel is open and few person is keeping place's in some kind of condition. Today the Russian flag is the top of one building.

The expedition has been good so far. We have still few days in Longyearbyen. Few things to do like visit in Sysselman office and pickup of order of wolverine fur to jacket. I hope that fur company has had time to make all paperwork etc. Maybe I will go to visit also Longyearbyen museum.

Yeah and I'm waiting a shower a lot after 4 weeks. Other thing is that I can put my trousers on by standing on floor and straight or sitting on the chair. Now I have done that inside tent when laying on back. Not so conftabull after all. From food I have only on thing I my mind and it's French fries/chips a big bowl of those.

Kari

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Viimeisiä viedään

Päivä 25
Matka 20.1 km, 6+1 legiä
Korkeus 500m
Aamulla pilvistä, päivällä pilvessä ja illalla pilvet kauas karkasivat. Tuuli 4-8 m/s. Lämpötila pakkasta juu, mutta auringonpaisteessa mittarit näyttää omiaan.

Moro!

Vika varsinainen hiihtopäivä takana ja huomenna ihmetellään mualman menoa jäätiköltä käsin. Aamun eka legi oli kohtuu viileä huput päässä tiukasti ja sormet jäässä/kylmät vähän jokaisella. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan niin loppui myös kelkkaurat meidän hiihtosuuntaan eli päästiin vaihteeksi hiihtämään umpista. Lounastauolla aukesi hienot näkymät Tunabreenin jäätikölle ja sen jälkeen Nordenskiöldbreenin jäätikölle ja avoimen meren taakse Pyramidenille. Pyramidenille oli matkaa tuolloin noin 20 km. Etäisyyksien ja korkeuserojen arviointi silmämääräisesti oli ihan arpapeliä. GPS onneksi kertoi totuuden yhdessä tietysti kartan kera.


Alamäki oli hyvä ja bongasin sieltä myös Paris pulkan jäljet. Kuten oli jo aikaisemmin nähty myös päivällä. Nyt tuuli tuntuu yltyneen lisää teltan tuottaman melun ja liikehdinnän kasvusta johtuen. Noudo takaisin sivistykseen tapahtuu Torstaina Brucebyen nimisestä paikasta laivalla. Eilen saatiin vahvistus asiasta. Laiva ottaa meidät kyyttiin vähän ennen puoltapäivää ja jatkaa sen jälkeen normaalia turistiristeilyään.

Joonaksella alkaa vasta itse reissu kun ketsuppi ja rommi loppuivat. Kossulta taasen tahtoo loppua metukka, mutta onneksi Joonaksella on sitä ylimääräiset siivut. Muuten ruoka ei kyllä lopu kesken ja on varaa valita mitä herkkuja rouskii menemään.

Kossu, Joonas, Eero ja Uippa. Retkikunnalla kaikki hyvin.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kelkkaurat levenee

Päivä 24
Matka 26.1 km, 7 legiä
Sää aurinkoinen, pilvetön ja tyyni. Pakkasta ei mitattu, mutta auringonpaisteessa mittari näytti +1.

Moro!

Tää oli sitten sellainen ylös alas hiihtopäivä kelkkauraa pitkin. Mitä etelämmäksi päästiin sitä leveämmäksi ura muuttui ja niitä oli useita näköpiirissä. Auringonpaisteessa oli lämmin, mutta varjossa kylmä. Eilinen Newtontoppenin huiputus tuntui vielä vähän ekalla vedolla ennenkuin paikat vertyivät. Rock'n'roll pauhasi ja kovaa sekä meno maistui ilman turhaa kiirettä. Matka kuitenkin taittui vauhdikkaasti. Lounastauon aloitus venyi ja tuli hiihdettyä 90 min ilman taukoa, kun Uippa päätti yhteen päivän ylämäistä ottaa taas tuttuun tyyliinsä suoran reitin. Me muut päätettiin kiertää toista kelkkauraa pitkin. Koska mäet ovat kumpuilevia niin Uippa katosi näköpiirissä, mutta ilmestyi 40min hiihdon jälkeen takas näkyvälle. Hiihteli meidän uralle ja syötiin maittava lounas. Eero jäi pitää lounasta yksin mäen harjanteen toiselle puolelle. Eero on muutenkin hiihdellyt yksin omissa oloissaan lähes koko ajan Dunerbreeniltä lähtien.
Yleensä paria poikkeusta lukuunottamatta muutaman sadan metrin päässä. Joskus hänet on juuri ja juuri erottanut lumisateen ja pilvisumun keskeltä.

Huomenna hiihdellään lähemmäksi noutopaikkaa ja keskiviikkona otetaan rennosti.

Kossu, Joonas, Uippa ja Eero. Retkikunnalla kaikki hyvin.


Uipan lisäys:

Nyt se alkoi. Nälkä josta olin etukäteen kuullut kerrottavan. Muutaman päivän mielessä on ollut kerrankin kirkkaana jotain, RUOKAA. Nälkä lienee henkistä laatua, olen viimeisen viikon syönyt hyvin ja riittävästi, mutta mikään ei tunnu riittävän. Onneksi ruokaa on reilusti jäljellä, oikea nälkä ei pitäisi yllättää enää...Sanonta "nälkäistä ei nukuta" pitää paikkansa, yölläkin herättää syömään. En uskalla tässä edes mainita syömiäni kalorimääriä, mutta elämäni hurjimpia lukemia ja vähän yli. Muutama päivä jäljellä joten eikun jääkaapille ja "syömisiin" :-D


--
Lähetetty Android-laitteestani. Pahoittelut vähäsanaisuudestani.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Perriertoppen

Päivä 22
Matka noin 23 km
Sää aurinkoinen ja lähes pilvetön. -1..-10 astetta pakkasta, ei tuulta tai lumisadetta.

Moro!

Tänään aamulla kaivettiin ahkioden syövereistä esiin mm. köysi, valjaat, jääraudat jne. kilkettä. Pikkureput selkään, evästä mukaan ja kohti Perriertoppen huippua. Ekat kilometrit menevät mukavasti ylämäkeen hiihtäessä pehmeässä lumessa. Lopulta reilun tunnin hiihtelyn jälkeen päästään Gallerbreenin nurkkaan mistä meitä odottaa kohtuu jyrkkä parinsadan metrin korkeuserolla oleva lasku. Laskun sombailujen jälkeen kaikki ovat lopulta ehjinä ja ilman varuste tappioita loivemmalla lumella. Eero ottaa sukset pois ja kävelee osan alamäestä.

Sitten vain hiihdellään ja nautitaan todella jylhistä maisemista. Ja kun viimeinenkin alamäki loppuu niin ylämäki alkaa. Sitä sitten riittääkin ihan tarpeeksi. Lopulta pääsemme pienin loivin käännöksin Perriertoppenin satulaan. Tänne jätämme sukset ja muut ylimääräiset varusteet. Eero oli aikaisemmin ilmoittanut tiukkasanaisesti, että hän ei köysistöön tule vaan haluaa sooloilla.

Kossu, Joonas ja Uippa kiinnittyvät köyteen ja ottavat hakut käteen. Rinne on jäinen/kova lumesta suurimman osan. Pehmeää luntakin löytyy paikoitellen. Jyrkimmillään rinne on noin 45 astetta. Uippa kulkee ensimmäisenä ja pehmeän lumen kohdissa potkii sievällä 47 numeroisella alico double monollaan rautojen kera kunnon askeleet. Eero tulee kaukana perässä ja suuntaa eri reitille kuin me muut. Loputtomalta tuntuvan ja jyrkkenevän rinteen jälkeen päästään harjanteelle ja reitti loivenee. Huippu näkyy ja keräännymme kasaan. Kaivamme repuista ja taskuista kamerat esille. Kävelemme rinnakkain kohti huippua. Kossu ottaa noin kaksi meriä eroa Joonakseen ja Uippaan että pääsee ottamaan videota veijareiden saapumisesta huipulle.

Hip hei ja hurraa. Kamerat kuvaavat niin videota kuin valokuvia. Otetaan maisemakuvia sekä nautitaan maisemista. Kossu kaivaa esille Coca-Cola tölkin ja sihauttaa sen auki. Aijaa että maistui hyvälle. Uippa ja Joonas ottavat myös hörpyt. Sää ei voisi olla upeampi, aurinko paistaa ja keli on täysin tyyni. Huipulla on lämmin viettää aikaa. Sitten lisää valokuvia sekä ryhmäpotretti. Eeroa ei näy eikä kuulu huipulta käsin.

Lähdemme noin omia paluujälkiämme alaspäin. Uippa keulassa ja Kossu vikana. Joonas on edelleen keskellä. Noin puolessavälissä paluuta näemme Eeron pakittavan alas naama rinteeseen päin ja hyvin varovaisen oloisesti. Eero oli ottanut pakit reitiltään. Me kävelemme suoraan alas kohti suksia ja varusteita. Sinne päästyämme köysi vyyhdetään ja raudat sekä hakut pakataan reppuihin. On lounas tauon aika. Syömme lounasta ja katselemme rinteeseen missä Eero tulee alaspäin. Lopulta Eero on myös luonamme ja syö eväitään. Ruokailun jälkeen lähdemme laskemaan suksilla mukavaan alamäkeen suurinpiirtein loivin kaartein ylöshiihtolatuamme seuraten. Alamäen loiventuessa palaamme sinne kaikki kiltisti ja hiihtelemme kohti leiriä.

Mutta ennen leiriä on se ylämäki ja jyrkähkö ylämäki onkin ennen kuin pääsemme lipsuttelemaan alamäkeen Gallerbreenin jäätikköä kohti leiriä. Satulassa pidämme vielä pienen tauon ja katselemme vielä tuon läpikulkemamme fantastisen laakson jylhiä maisemia. Pakkasta on jo -10 astetta, mutta aurinko lämmittää mukavasti selkään.

Kerrassaan hieno päivä.

Kossu, Joonas, Uippa ja Eero. Retkikunnalla kaikki hyvin.

Hello!

Great day and finally on third trip to Svalbard I did Perriertoppen summit. First try 2006 was not a near because slow progress in soft snow and whiteout. 2011 we had flu going on and had restday on Perriertoppen normal basecamp.

Today no wind, sun was shining and perfect weather all a round full day. The view's from Perriertoppen is amazing and so is the valley before. Mountains are sharp and vertical wall's all a round.

Next we ski a little bit more forward and if weather is ok Newtontoppen is next target. It's only 1m higher than Perriertoppen and same time it's a highest peak here.

Kari