Perriertoppen

Päivä 22
Matka noin 23 km
Sää aurinkoinen ja lähes pilvetön. -1..-10 astetta pakkasta, ei tuulta tai lumisadetta.

Moro!

Tänään aamulla kaivettiin ahkioden syövereistä esiin mm. köysi, valjaat, jääraudat jne. kilkettä. Pikkureput selkään, evästä mukaan ja kohti Perriertoppen huippua. Ekat kilometrit menevät mukavasti ylämäkeen hiihtäessä pehmeässä lumessa. Lopulta reilun tunnin hiihtelyn jälkeen päästään Gallerbreenin nurkkaan mistä meitä odottaa kohtuu jyrkkä parinsadan metrin korkeuserolla oleva lasku. Laskun sombailujen jälkeen kaikki ovat lopulta ehjinä ja ilman varuste tappioita loivemmalla lumella. Eero ottaa sukset pois ja kävelee osan alamäestä.

Sitten vain hiihdellään ja nautitaan todella jylhistä maisemista. Ja kun viimeinenkin alamäki loppuu niin ylämäki alkaa. Sitä sitten riittääkin ihan tarpeeksi. Lopulta pääsemme pienin loivin käännöksin Perriertoppenin satulaan. Tänne jätämme sukset ja muut ylimääräiset varusteet. Eero oli aikaisemmin ilmoittanut tiukkasanaisesti, että hän ei köysistöön tule vaan haluaa sooloilla.

Kossu, Joonas ja Uippa kiinnittyvät köyteen ja ottavat hakut käteen. Rinne on jäinen/kova lumesta suurimman osan. Pehmeää luntakin löytyy paikoitellen. Jyrkimmillään rinne on noin 45 astetta. Uippa kulkee ensimmäisenä ja pehmeän lumen kohdissa potkii sievällä 47 numeroisella alico double monollaan rautojen kera kunnon askeleet. Eero tulee kaukana perässä ja suuntaa eri reitille kuin me muut. Loputtomalta tuntuvan ja jyrkkenevän rinteen jälkeen päästään harjanteelle ja reitti loivenee. Huippu näkyy ja keräännymme kasaan. Kaivamme repuista ja taskuista kamerat esille. Kävelemme rinnakkain kohti huippua. Kossu ottaa noin kaksi meriä eroa Joonakseen ja Uippaan että pääsee ottamaan videota veijareiden saapumisesta huipulle.

Hip hei ja hurraa. Kamerat kuvaavat niin videota kuin valokuvia. Otetaan maisemakuvia sekä nautitaan maisemista. Kossu kaivaa esille Coca-Cola tölkin ja sihauttaa sen auki. Aijaa että maistui hyvälle. Uippa ja Joonas ottavat myös hörpyt. Sää ei voisi olla upeampi, aurinko paistaa ja keli on täysin tyyni. Huipulla on lämmin viettää aikaa. Sitten lisää valokuvia sekä ryhmäpotretti. Eeroa ei näy eikä kuulu huipulta käsin.

Lähdemme noin omia paluujälkiämme alaspäin. Uippa keulassa ja Kossu vikana. Joonas on edelleen keskellä. Noin puolessavälissä paluuta näemme Eeron pakittavan alas naama rinteeseen päin ja hyvin varovaisen oloisesti. Eero oli ottanut pakit reitiltään. Me kävelemme suoraan alas kohti suksia ja varusteita. Sinne päästyämme köysi vyyhdetään ja raudat sekä hakut pakataan reppuihin. On lounas tauon aika. Syömme lounasta ja katselemme rinteeseen missä Eero tulee alaspäin. Lopulta Eero on myös luonamme ja syö eväitään. Ruokailun jälkeen lähdemme laskemaan suksilla mukavaan alamäkeen suurinpiirtein loivin kaartein ylöshiihtolatuamme seuraten. Alamäen loiventuessa palaamme sinne kaikki kiltisti ja hiihtelemme kohti leiriä.

Mutta ennen leiriä on se ylämäki ja jyrkähkö ylämäki onkin ennen kuin pääsemme lipsuttelemaan alamäkeen Gallerbreenin jäätikköä kohti leiriä. Satulassa pidämme vielä pienen tauon ja katselemme vielä tuon läpikulkemamme fantastisen laakson jylhiä maisemia. Pakkasta on jo -10 astetta, mutta aurinko lämmittää mukavasti selkään.

Kerrassaan hieno päivä.

Kossu, Joonas, Uippa ja Eero. Retkikunnalla kaikki hyvin.

Hello!

Great day and finally on third trip to Svalbard I did Perriertoppen summit. First try 2006 was not a near because slow progress in soft snow and whiteout. 2011 we had flu going on and had restday on Perriertoppen normal basecamp.

Today no wind, sun was shining and perfect weather all a round full day. The view's from Perriertoppen is amazing and so is the valley before. Mountains are sharp and vertical wall's all a round.

Next we ski a little bit more forward and if weather is ok Newtontoppen is next target. It's only 1m higher than Perriertoppen and same time it's a highest peak here.

Kari